William Paley korostaa, että tässä esitetyt ajatukset ovat hänen työskentelynsä perusta, joten siinä mielessä kyllä merkittävä hänen teologiansa ymmärtämiseksi.
Paley asettaa Jumalan tahdon keskipisteeksi, ja sanoo, että opimme tuntemaan sitä kahdella tavalla - käytän tässä kristinopin perinteisiä termejä
1. Jumalan tahdon erityinen ilmoitus Kirjoituksissa
2. Jumalan tahdon ymmärtäminen yleisen ilmoituksen perusteella
Hänen raamatullisuutensa on käytännöllistä ja ongelmatonta - jos Jumalan tahto jossain asiassa löytyy Kirjoituksissa, asia on sillä käsitelty. Varmaan hän toki ymmärtää lain ja evankeliumin hieman syvmmin, onhan kirjoitettu "noitanaisen älä anna elää." (2. Moos. 22:18)
Luomakunnan (nature) antama tieto Jumalan tahdosta on ilmaistu mielenkiintoisesti ja varsin Valistusajan ilmapiiriltä tuoksuvalla tavalla
The method of coming at the will of God, concerning any action, by the light of nature, is to inquire into “the tendency of the action to promote or diminish the general happiness.” This rule proceeds upon the presumption, that God Almighty wills and wishes the happiness of his creatures; and, consequently, that those actions, which promote that will and wish, must be agreeable to him; and the contrary.Luonto antaa valoa Jumalan tahdosta - Kaikkivaltias Jumala tahtoo ja toivoo kaikkien luotujensa onnellisuutta. Jumalan tahtoa ja toivetta noudattavien tekojen tulee olla Hänen hyväksymiään ja niiden vastaisten tekojen Hänen hylkäämiään.
W. Paley op.cit.
Paleyn ajatus Jumalan tahdosta on siis varsin moraalinen ja filosofinen.
Uskallammeko sanoa, että hän on taas esimerkki tutusta aisaparista - rationalismi ja moralismi?
Hyvä Jumala?
Luonnon armottomuus, ankaruus, oli toki tuttua William Paleyn ajan ihmisille saati ihmisten armottomuus ja pahuus. Siitä huolimatta Paley määrittelee "luonnon valon" Jumalan tahdosta niin, että luodut eläisivät onnellisina.
Hän päätyi sanomaan "en voi uskoa Jumalaan, joka on luonut kissan leikkimään hiirellä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti