torstai 8. toukokuuta 2014

Book V: Duties Towards God

William Paleyn Principles kirjan Book V on huomattavan pitkä. Käytännön ja copyright syistä en kopsaa sitä tähän vaan lainaan vain avainkohtia.  Koko teksti löytyy tästä linkistä 

Luku 1
Mitä siis ovat ihmisten velvollisuudet Jumalaa kohtaan?

Chapter 1 Division of these duties
In one sense, every duty is a duty towards God, since it is his will which makes it a duty: but there are some duties of which God is the object, as well as the author; and these are peculiarly, and in a more appropriated sense, called duties towards God.

Silent piety
  • a habit of tracing out the Creator’s wisdom and goodness in the objects around us, or in the history of his dispensations
  • of referring the blessings we enjoy to his bounty
  • of resorting in our distresses to his succour

External duty
  • Our duty towards God, so far as it is external, is divided into worship and reverence.
Divine worship is made up of adoration, thanksgiving, and prayer. But, as what we have to offer concerning the two former may be observed of prayer, we shall make that the title of the following chapters, and the direct subject of our consideration.
W.Paley Principles Book V.1

Muut luvut Book V
William Paley käy sitten tarkastelemaan näitä kauniisti ilmaistuja velvollisuuksiamme Jumalaa kohtaan lähemmin

Chapter 2: Of the Duty and of the Efficacy of Prayer, so far as the Same Appear from the Light of Nature
Chapter 3: Of the Duty and Efficacy of Prayer as Represented in Scripture
Chapter 4: Of Private Prayer, Family Prayer, and Public Worship
Chapter 5: Of Forms of Prayer in Public Worship
Chapter 6: Of the Use of Sabbatical Institutions
Chapter 7: Of the Scripture Account of Sabbatical Institutions
Chapter 8: By What Acts and Omissions the Duty of the Christian Sabbath Is Violated
Chapter 9: Of Reverencing the Deity

Keskustelun jatko?
Paley kirjoittaa rukouksen voimasta "luonnon valossa" ja "Kirjoitusten valossa", yksityisestä ja julkisesta rukoilemisesta ja jumalanpalveluksesta, lepopäivästä ja sen rikkomisesta sekä Jumalan kunnioittamisesta.

Tämä on uskovan kristityn pohdintaa Jumalasta hyvin persoonallisella ja kauniilla tavalla. Paley keskittyy käytännölliseen - rukouksia kuulevaan Jumalaan, jumalanpalvelukseen ja lepopäivän pitämiseen.

Jään odottamaan haastajani kommentteja keskustelun viemiseksi tästä eteenpäin, mitä tahdot näillä viitteillä William Paleyn kirjaan sanoa?


Keskustelua Book II Chapter 4

Annoit edellä lainatun tekstin esimerkiksi, johon kannattaisi tutustua.

William Paley korostaa, että tässä esitetyt ajatukset ovat hänen työskentelynsä perusta, joten siinä mielessä kyllä merkittävä hänen teologiansa ymmärtämiseksi.

Paley asettaa Jumalan tahdon keskipisteeksi, ja sanoo, että opimme tuntemaan sitä kahdella tavalla - käytän tässä kristinopin perinteisiä termejä

1. Jumalan tahdon erityinen ilmoitus Kirjoituksissa
2. Jumalan tahdon ymmärtäminen yleisen ilmoituksen perusteella

Hänen raamatullisuutensa on käytännöllistä ja ongelmatonta - jos Jumalan tahto jossain asiassa löytyy Kirjoituksissa, asia on sillä käsitelty. Varmaan hän toki ymmärtää lain ja evankeliumin hieman syvmmin, onhan kirjoitettu "noitanaisen älä anna elää." (2. Moos. 22:18)

Luomakunnan (nature) antama tieto Jumalan tahdosta on ilmaistu mielenkiintoisesti ja varsin Valistusajan ilmapiiriltä tuoksuvalla tavalla
The method of coming at the will of God, concerning any action, by the light of nature, is to inquire into “the tendency of the action to promote or diminish the general happiness.” This rule proceeds upon the presumption, that God Almighty wills and wishes the happiness of his creatures; and, consequently, that those actions, which promote that will and wish, must be agreeable to him; and the contrary.
W. Paley op.cit.
Luonto antaa valoa Jumalan tahdosta - Kaikkivaltias Jumala tahtoo ja toivoo kaikkien luotujensa onnellisuutta. Jumalan tahtoa ja toivetta noudattavien tekojen tulee olla Hänen hyväksymiään ja niiden vastaisten tekojen Hänen hylkäämiään.

Paleyn ajatus Jumalan tahdosta on siis varsin moraalinen ja filosofinen.

Uskallammeko sanoa, että hän on taas esimerkki tutusta aisaparista - rationalismi ja moralismi?

Hyvä Jumala?
Luonnon armottomuus, ankaruus, oli toki tuttua William Paleyn ajan ihmisille saati ihmisten armottomuus ja pahuus. Siitä huolimatta Paley määrittelee "luonnon valon" Jumalan tahdosta niin, että luodut eläisivät onnellisina.

Sen sijaan Charles Darwin törmäsi pahan kerran tällaiseen onnelliseen "luonnon valoon" yleisenä ilmoituksena Jumalasta.

Hän päätyi sanomaan "en voi uskoa Jumalaan, joka on luonut kissan leikkimään hiirellä."

Principles II.4 The Will of God

Book II Moral Obligation
Chapter 4 The Will of God

As the will of God is our rule; to inquire what is our duty, or what we are obliged to do, in any instance, is, in effect, to inquire what is the will of God in that instance? which consequently becomes the whole business of morality.

Now there are two methods of coming at the will of God on any point:

I. By his express declarations, when they are to be had, and which must be sought for in Scripture.

II. By what we can discover of his designs and disposition from his works; or, as we usually call it, the light of nature.

And here we may observe the absurdity of separating natural and revealed religion from each other. The object of both is the same—to discover the will of God—and, provided we do but discover it, it matters nothing by what means.

An ambassador, judging by what he knows of his sovereign’s disposition, and arguing from what he has observed of his conduct, or is acquainted with of his designs, may take his measures in many cases with safety, and presume with great probability how his master would have him act on most occasions that arise: but if he have his commission and instructions in his pocket, it would be strange not to look into them. He will be directed by both rules: when his instructions are clear and positive, there is an end to all further deliberation (unless indeed he suspect their authenticity): where his instructions are silent or dubious, he will endeavour to supply or explain them, by what he has been able to collect from other quarters of his master’s general inclination or intentions.

Mr. Hume, in his fourth Appendix to his Principles of Morals, has been pleased to complain of the modern scheme of uniting Ethics with the Christian Theology. They who find themselves disposed to join in this complaint, will do well to observe what Mr. Hume himself has been able to make of morality without this union. And for that purpose, let them read the second part of the ninth section of the above essay; which part contains the practical application of the whole treatise—a treatise which Mr. Hume declares to be “incomparably the best he ever wrote.” When they have read it over, let them consider, whether any motives there proposed are likely to be found sufficient to withhold men from the gratification of lust, revenge, envy, ambition, avarice; or to prevent the existence of these passions. Unless they rise up from this celebrated essay, with stronger impressions upon their minds than it ever left upon mine, they will acknowledge the necessity of additional sanctions. But the necessity of these sanctions is not now the question. If they be in fact established, if the rewards and punishments held forth in the Gospel will actually come to pass, they must be considered. Such as reject the Christian Religion, are to make the best shift they can to build up a system, and lay the foundation of morality, without it. But it appears to me a great inconsistency in those who receive Christianity, and expect something to come of it, to endeavour to keep all such expectations out of sight in their reasonings concerning human duty.

The method of coming at the will of God, concerning any action, by the light of nature, is to inquire into “the tendency of the action to promote or diminish the general happiness.” This rule proceeds upon the presumption, that God Almighty wills and wishes the happiness of his creatures; and, consequently, that those actions, which promote that will and wish, must be agreeable to him; and the contrary.

As this presumption is the foundation of our whole system, it becomes necessary to explain the reasons upon which it rests.

William Paley. The Principles of Moral and Political Philosophy (1785)

The copyright to this edition, in both print and electronic forms, is held by Liberty Fund, Inc. 

Natural Theology ei keskeinen?

William Paleyn kuuluisan Natural Theology sijasta haastajani korostaa muita teoksia, etenkin Principles, merkitystä hänen ajattelunsa ja teologiansa ymmärtämiseksi.

Mutta... esimerkiksi wikipedia tietosanakirja profiloi miehen nimenomaan Natural Theology teoksen mukaan
William Paley (July 1743 – 25 May 1805) was an English clergyman, Christian apologist, philosopher, and utilitarian. He is best known for his natural theology exposition of the teleological argument for the existence of God in his work Natural Theology: or, Evidences of the Existence and Attributes of the Deity, which made use of the watchmaker analogy.
Tärkeä Great Watchmaker analogia puolestaan määritellään nimenomaan Paleyn Natural Theology teoksen avulla. Argumentin ydin on
  • The complex inner workings of a watch necessitate an intelligent designer.
  • As with a watch, the complexity of X (a particular organ or organism, the structure of the solar system, life, the universe, anything complex) necessitates a designer.
Paley antaa analogian heti Natural Theology teoksensa alussa:
In crossing a heath, suppose I pitched my foot against a stone, and were asked how the stone came to be there; I might possibly answer, that, for anything I knew to the contrary, it had lain there forever: nor would it perhaps be very easy to show the absurdity of this answer.

But suppose I had found a watch upon the ground, and it should be inquired how the watch happened to be in that place; I should hardly think of the answer I had before given, that for anything I knew, the watch might have always been there. ... 

There must have existed, at some time, and at some place or other, an artificer or artificers, who formed [the watch] for the purpose which we find it actually to answer; who comprehended its construction, and designed its use. ... 

Every indication of contrivance, every manifestation of design, which existed in the watch, exists in the works of nature; with the difference, on the side of nature, of being greater or more, and that in a degree which exceeds all computation.
William Paley, Natural Theology (1802)


Perustellusti joku voi tähän sanoa, että mikä on wikipedia? (Itse teen suuren eron englantilaisen ja suomalaisen version välillä, jälkimmäistä en juuri käytä.) 

Lyhyessä johdannossaankuvaa maineikas Encyclopaedia Britannica kuvaa hänen tuotantoaan tasapuolisesti, mutta korostaa sekin Natural Theology teoksen merkitystä teemamme kannalta.
Paley’s most important works were The Principles of Moral and Political Philosophy (1785), the subject of lectures at the University of Cambridge; A View of the Evidence of Christianity (1794), which was required reading for entrance to Cambridge until the 20th century; and Natural Theology (1802), based on John Ray’s Wisdom of God Manifested in the Works of the Creation (1691). In Natural Theology, Paley used the analogy of the watch: both the world and the watch presuppose a maker. The book strongly influenced Charles Darwin.

Kun tämä on saatu näin sanottua, käymme haasteen mukaan tutkimaan Principles teosta.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

William Paley ja Suuri Kelloseppä

William Paley (1743-1805)
maalaus George Romney (k.1802)
kuva wikimedia
"Jumala on kuin Suuri Kelloseppä" kirjoitti Rev. William Paley teoksessaan Natural Theology: or, Evidences of the Existence and Attributes of the Deity (Lontoo 1802. 12. painos 1809).

Kirja nostaa W. Paleyn Luonnollisen teologian johtavaksi nimeksi ja Brittiläisen imperiumin mukana kautta maailman levinneen anglikaanisen kirkon tärkeäksi opettajaksi yli sadan vuoden ajaksi.

Paley kokosi teokseen 1700-luvun kuluessa käytyä keskustelua ja sen tarkoituksena on osoittaa luonnossa nähtäviä todisteita jumaluuden olemassaolosta ja olemuksesta (otsikossa ei käytetä sanaa Jumala, God).

Paleyn edustama luonnollinen teologia on deismin sukulainen rajatessaan määrätietoisesti keskustelusta pois sekä ilmoituksen että ihmeet.

Yhteys deismiin on orgaaninen: Cambridgen Christ College luennoillaan W. Paley opetti opiskelijoilleen moraalifilosofiaa ja esitteli siinä deismin kehitykseen liittyvien Samuel Clarken, Joseph Butlerin ja John Locken ajattelua. Näiden luentojen pohjalta hän julkaisi filosofisen teoksen The Principles of Moral and Political Philosophy (1785). Paley osoittautuu tässä syvälliseksi orjuuden vastustajaksi aikana, jolloin orjakauppa teki monta englantilaista laivuria rikkaaksi.

Vaikka hän ei jumalalliseen ilmoitukseen vedonnutkaan etsiessään todisteita jumaluudesta, Rev. Paley toki tunsi pyhät Kirjoitukset lapsuudestaan asti ja tutki niitä ahkerasti. Hänen teologinen painopisteensä on ollut tässäkin älyllisissä kysymyksissä totuudesta - pitävätkö Raamatun kirjoitukset paikkansa ja kestävätkö kristinuskon perusteet?

Kirjoitusten suhteen Paley iskee asian ytimeen. Horae Paulinae, or the Truth of the Scripture History of St Paul (1790) Paley vertaa Apostolien tekoja ja Paavalin kirjeitä osoittaen, että niiden keskinäisen yhteys ei ole suunnitelmallista (undesigned). Tämä samojen tapahtomien riippumaton kuvaus kahdessa eri Raamatun kirjoituksessa vahvistaa kertomusten historiallisuutta. (Tämä lienee myös modernin eksegetiikan laajalti edustama näkemys Apt ja Paavalin suhteesta. Asiasta toki väitellään yhä myös Helsingin yliopistossa!)

View of the Evidences of Christianity (1794) on ollut Englannissa tavattoman arvostettu. Teos kuului Cambridgessa opintovaatimuksiin vielä 1920-luvulla, joten on mahdoton yliarvioida sen merkitystä englantilaisen papin ja uskonnonopettajan fundamentaaliteologiaan.

Charles Darwin kertoo omaelämänkerrassaan tunteneensa William Paleyn kirjan hyvin ja vasta myöhemmin alkaneensa arvostella siinä esitettyjä argumentteja luonnosta.

Kuten tunnettua, viime aikoina Richard Dawkins on painottanut Paleyn ajattelun merkitystä ja käynyt julkiseen painiin Suuren Kellosepän kanssa.

William Paleyn pääteos on luettavissa verkossa

Teksti pohjautuu wikipedian artikkeliin W. Paley
sama teksti (H) ID AS Luominen blogissa


Mietteitä blogissa käytiin haastava keskustelu. Kopioin sen tähän lähtöpotkuna tälle blogille William Paleyn luomiskäsityksistä.

Tämä löysemmin tai tarkemmin määritelty epäjumala on ateistien suosittu hyökkäyskohde, koska he aivan järkevästi olettavat että William Paley on oikein kuvannut juutalais-kristillisen näkemyksen siitä, kuinka Jumala toimii luonnossa. He löytävät tässä epäjumalassa loogisia virheitä.

En ole vielä tavannut yhtään suomalaista ateistia, joka olisi koskaan edes lukenut itse yhtään William Paleyn teosta, saati tutustunut hänen näkemyksiinsä siitä, miten Jumala toimii luonnossa. Jotkut ovat lukeneet jotain tiivistelmiä hänen apologeettisista teoksistaan, joissa hän tiivisti aikakautensa argumentteja, mutta originaalit ajatuksensa esim. Jumalan toimintaan luomakunnassa liittyen hän esitti muissa julkaisuissaan. En usko sinunkaan Paleyn ajattelua Jumalan toiminnasta luonnossa tuntevan. Oletan tekstiesi perusteella, että et itse ole lukenut yhtään Paleyn teosta koskaan.

Kiitos kommentistasi. Kirjoitan Paleysta enemmän (H) ID AS blogissa.
Hänen pääteoksensa luonnollisesta teologiasta on luettavissa verkossa esim. tässä PDF linkissä.

Tuo teksti ei osoittanut sinun lukeneen koskaan Paleyn tuotantoa. Paleyn luonnollisen teologian kirjakin on vain pieni osa hänen tuotantoaan, ja hänen teoksistaan ehkä vähiten hänen itsensä kehittelemä, sillä siinä hän tiivisti oppikirjamaisesti aikakautensa argumentteja, eikä edes pyrkinyt luomaan juuri omaa ja uutta. Osa hänen muista teologisista kirjoituksistaan sen sijaan on varsin originellejä, ja kuvaa paremmin myös Paleyn omaa käsitystä Jumalan toiminnasta luonnossa.

Mitä Paleyn kirjoituksia olet lukenut, vai oletko lukenut yhtään?

Olen ymmärtänyt, että Natural Theology on Paleyn pääteos, jota Cambridgen yliopiston teologian opiskelijat tenttivät 1920-luvulle asti. Olen selannut sitä verkossa, muita Paleyn kirjoja en. Hän kirjoitti paljon Raamatusta.

Tunnet hänet ilmeisesti hyvin ja pidät muita kirjojaan tärkeämpinä kuin tätä aikansa ajattelua kuvaavaa laajaa teosta.

William Paley on epäilemättä Suuri Kelloseppä jumalan tärkeä kuvaaja ja siksi mainitsen hänet näiden "ajatuksin kuvattujen epäjumalien" joukossa.

Tiedoksesi, että en pyri keskusteluun suomalaisten ateistien kanssa. Koetan tuoda esiin aineistoa ja näkökulmia, joista olisi apua totuutta etsiville luonnontutkimuksesta kiinnostuneille kristityille.

Teos oli hyvin tärkeä Charles Darwinille itselleen, kuten tiedät.

"Tunnet hänet ilmeisesti hyvin ja pidät muita kirjojaan tärkeämpinä kuin tätä aikansa ajattelua kuvaavaa laajaa teosta."

Natural Theologyn Paley julkaisi vähän ennen kuolemaansa 1800-luvun alussa. Paleyn elinaikana kirja ei ehtinyt tulla yleisesti tunnetuksi, osin siksi että se oli erittäin kallis. Tunnetuksi se tuli myöhempien muokattujen painosten myötä, joihin monet muut olivat tehneet muutoksia. Pointtini ei ole se, että kuinka tärkeitä mikäkin kirja ylipäätään on - vaan että jos haluaa päästä selville Paleyn ajattelusta koskien Jumalan toimintaa, paras viite ei ole hänen se kirjansa, jonka aiheena on evidenssikysymys Jumalasta luonnossa. Paley kun ei ilmeisesti rajoittunut näkemään Jumalaa vain siellä, missä hänestä on nähtävissä evidenssiä. Mutta argumentit täytyi rajoittaa siihen.

Darwinille Paleyn ajatukset olivat tosiaan tärkeitä. Hänhän lainasi monet evoluutioteoriansa keskeiset käsitteetkin Paleyltä, kuten monen muun joukossa vaikkapa käsitteen sopeutuma/adaptaatio, jota Paley käytti.

kiitos tarkennuksesta. Olisi arvokasta saada joitain viitteitä mitä kirjoja pidät Paleyn jumalakäsityksen kannalta tärkeimpinä?

Omana elinaikanaan Paleyn tunnetuin teos oli "Principles of Moral and Political Philosophy" (1785), joka oli Paleyn elinaikana laajalti luettu ja tunnettu valistusajan filosofian merkkiteos. Lukemaan sitä teosta pääset esim. alla olevista linkeistä (joiden pitäisi johtaa eräisiin teeman kannalta kiinnostaviin osioihin):

Osa 1
Osa 2 

Toki myös Evidences (1794) oli häneltä tärkeä kirja, mutta pitäisin Paleyn oman aikansa pääteosta, eli juuri "Principles of Moral and Political Philosophy" -kirjaa yhtenä parhaimmista lähteistä hänen oman Jumalakäsityksensä ymmärtämiseen. 

Lue siitä vaikkapa osuudet "Chapter 4: The Will of God" ja "Book V: Duties Towards God", ja selvitä itsellesi ja vaikka meille muillekin sitten, mistä olet samoilla linjoilla ja mistä eri mieltä Paleyn kanssa.

Otan haasteen mielellän vastaan olettaen, että kyse on Jumalan toiminnasta luonnossa, ID teema siis.

ID-teemasta ei ole kyse (joka on teologisesti aika suppea, ja jolla linjalla Paley ei itse ollut, sillä hänhän argumentoi Jumalasta, ei ID:stä), mutta teologisesta ajattelutavastaan, kuten siitä, miten Jumala toimii luomakunnassaan, tai mikä on ihmisten rukouksen ja Jumalan sekä luomakunnan tapahtumien suhde, Paley kyllä tuossa kirjoittaa. Näitä tekstejä lukemalla avautuu lukijalle Paleyn ajattelutapa siihen, miten Jumala toimii luonnossa.


Tervetuloa kirjoittamaan ja kommentoimaan!